KRJ:n tarinakisat 12.2.2007

2. Helppo C:2, avoin hevosille, tarinaluokka

Shaikujin (VRL-0823, HRS) - Mauve VH-18788
Mukava tarina. Minä en koskaan suostuisi pesemään hevostani kisapäivän aamuna, ellei joku puolestaan suostuisi kuivattamaan sitä hiustenkuivaajalla trailerissa koko matkaa...
Olin herännyt aamulla pökkyräisenä, mutta hevoset odottivat aamukaurojaan malttamattomina. Jaoin heinäsiivut ja hevosten niitä syödessä sekoitin aamusapuskat. Laitoin Mauvelle pari ylimääräistä porkkanaa. Kaurat jaettuani otin Maurin pesukarsinaan ja kastelin hevosen läpimäräksi. Pesin sen huolellisesti, erityisesti hännän ja huuhtelin vielä runsaalla vedellä. Kuivasin mustan oriin ja heitin vielä loimenkin varmuuden vuoksi päälle, ennen kuin vein pojan karsinaansa. Vietyäni muut hevoset tarhailemaan ja vietyäni niille lisää heinää katoksiin, palasin Maurin luokse. Ori köpsytteli kiltisti perässäni käytävälle ja tein pojalle hienot sykeröt harjaan ja otsatukkaan ja letin häntään. Ori sai mennä hetkeksi vielä karsinaan ja kävin kääntelemässä kopin tallin pihaan ja avasin luukut, laitoin heinää matkalle ja pakkasin autoon kaikkea tarpeellista. Kelloa vilkaistuani totesin, että oltiin vielä aikataulussa. Rapsuttelin oria hetken ja kääräisin kuljetussuojat sen jalkoihin. Ori sai kuivan fleeceviltin kuljetuksen ajaksi päällensä ja marssimme autoon. Mauri on onneksi tosi helppo ja ihana lastattava. Niin matka alkoi jo tutuksi käyneelle Allu Expressin tilalle. Matka tuntui hieman pitkältä lumisateessa ajettaessa, mutta pääsimme perille hyvissä ajoin. Mauri nuuski innokkaana kopin ovesta ulos ja köntysti reippaasti pois kopista hirnahtaen kuuluvasti.

Minna (VRL-1284, MTS) - Plato VH-01372
Sujuvasti kuvailtu.
Huomenna olisi Platon kanssa koulukilpailut ja osallistuin sen kanssa luokkaan helppo C, joka oli tarkoitettu vain hevosille. Treenasimme tänään vielä koko radan läpi kolmisen kertaa ja sitten suunnistimme hermoratsastukselle maastoon. Kun tulimme maastosta pesin Platon kisoja varten ja loimitin sen. Ehtoolla annoin sille vähän energisempää ruokaa. Kisaaamuna nousin aikaisemmin ruokkimaan hevoset ja kun Plato oli syönyt otin sen käytävälle. Otin loimen pois ja minun huonoksi onnekseni se oli piehtaroinut karsinassa. Harjasin lian pois ja se mikä ei lähtenyt peitin perunajauholla. Laitoin kisakamppeet traileriin ja hevosen loimitin ja laitoin tarvittavat kuljetussuojat. Plato tuli jännittyneesti traileriin sillä se tiesi pääsevänsä kisoihin. Varmistin vielä että Plato oli kunnolla kiinni ja että lastaussilta oli kunnolla lukittu, sillä Platolla oli joskus tapana potkia matkalla. Lopulta kun olimme kisapaikalla otin Platon pois trailerista.

Lotta (VRL-1955, RDLR) - RDL Reizned Taschendieb
Ekojen koulukisojen jännitys näkyy mukavasti.
Aamu alkoi kuudelta. Tallityöntekijämme Riia oli tullut samaan aikaan Rhydeliin pakkaamaan traileria Sakua varten. Kumpaakin jännitii, olivathan nämä oripojan ekat koulukisat! Kaikki muut hevoset, paitsi Saku mussuttelivat aamuruokiaan. "Hei poika!" - Sanoin taputtaen oria. Saku hörähti ja heilautti päätään. Matka Allu Expressiin ei ollut pitkä, joten olimme letittäneet Sakun jo valmiiksi. Laitoin orin jalkoihin kuljetussuojat ja heitin selkään loimen. Huokaisin syvään, menisiköhän heppa kuljetusvaunuun? Kolmannella yrityksellä Saku meni autoon ja pysyi siellä. Kehuimme sitä paljon ja annoimme aamuruuat, niin että se pystyi syömään niitä matkan aikana. Puolentunnin ajomatkan jälkeen kaarsimme Allu Expressin pihaan. Riia hyppäsi ensimmäisenä ulos, ja lähti hakemaan kisanumeroamme, kun taas minä menin ottamaan Sakun ulos vaunusta.....

3. Helppo B:1, avoin kaikille, tarinaluokka

kkeijutar (VRL-3365, WTR) - MNT Emelie VH-16650
Ihania pieni' yksityiskohtia.
"Hei tyttöseni", kuiskaan ruskealle ponille. "Tänään me näytetään muille!", hihkun ruskeakarvaiselle. Ponin karva kimaltelee, ja minun silmäni vielä enemmän. "Onhan kaikki varmasti mukana?", kysyn tukijoukoiltani ja saan mulkaisevan katseen. "Selvä, kaikki on mukana ja pakattu", vastaan itselleni. Kyllähän kannustusjoukkoihini voi aina luottaa ja silmäilen kädessäni olevaa kellertävää muistilappua. "Kilpasuitset - jep, ... kilpasatula - jep", muistelen läpi kaikki mukaan tulevat tavarat. Kilpavarusteet oli eilen saatu putsattua ja puunattua. "No niin, tulehan", sanon ruskeakarvaiselle. Poni astuu ulos karsinastaan ja huiskaisee häntäänsä. Selvitetyt jouhet piiskaavat piiskan tavoin ovea ja muutama haituva koskettaa myös kylttiä. "MNT Emelie", niin siinä lukee. "MNT Emelie", pronssin värisessä pienessä kyltissä. "Neiti on hyvä ja astuu traileriin, hop", ojennan lastaussillan edessä pompahtelevaa tammaa. Tummat kaviot steppaavat paikoillaan marssin tavoin. Käännös oikeaan. Käännös vasempaan. Marssia eteenpäin! "Matka alkakoon!", huudahdan ja painan kaasua. Ruskeakarvainen on visusti sisällä trailerissa ja otamme suunnan kohti Allu Express-tallia. Matkalla radio pauhaa ja valkoinen maisema vilahtelee ohi. Matkan edetessä jännitykseni laajenee koko kehooni, aloittaen ensin varpaista ja edeten lopulta päähän asti. "Tässä sitä nyt ollaan", vieressä istuva kannustusjoukkolaiseni sanoo ja olen pakahtua jännityksestä. Vedän ilmaa syvälle keuhkoihini muutamaan otteeseen ja astun autosta ulos. "Kuinka matka sujui?", kysäisen ruskealta poniltani, joka astelee ulos trailerista. Luultavimmin hyvin, siitä kertoivat sen eteenpäin suuntautuneet korvat ja veikeät silmät sekä matala hörähdys.

kkeijutar (VRL-3365, WTR) - Nyfik Kirim VH-19143
Ihanan päättäväinen asenne.
Viheltelen radiosta soivan musiikin tahdissa samalla puhdistellen mustaa satulaa. Ihastelen työni tulosta ja hymyilen karsinassa seisoskelevalle orille. Huomenna on näytön paikka, sepostan itsekseni ja pyyhkäisen kuolaimet hohtaviksi. ”Sinä siellä oletkin jo valmis”, kuiskutan ponille, joka tyytyväisenä pistää poskeensa viimeisetkin kauranrippeet. ”Öitä kultaseni”, tokaisen ja sammutan tallista valot. On aamu. Päivä, jolloin on luvassa kilpailut, kouluratsastuskilpailut. Haukotellen astelen talliin ja tarjoilen orille aamusapuskat. Sille maistuu ruoka, toisin kuin minulle. Jännityksen ja stressin sietokyky ei meikäläisellä oikein toimi, joten pakko vetää vain kahvia naamariin ja koettaa pysyä hereillä koko päivä sekä antaa vatsan valittaa tyhjyydestään. ”Nyt sitä mennään!”, viestin orille taluttaessani sitä kuljetusautoon. ”Olehan kiltisti, olethan?”, kysyn ponilta, mutten odota vastausta. Taputan hellästi sitä lautaselle ja suljen trailerin luukun. Pomppaan sisälle autoon ja karautan pois tallin pihasta. Lumihiutaleet koettavat tehdä selvää jälkeä tuulilasille, miekanisku sieltä ja toinen täältä. Välillä tuulilasinpyyhkijät siirtävät hiutalearmeijan sivulle. Silti komppania ei luovuta vaan jatkaa strategiaan. ”Kunpa tämä pyrytys nyt loppuisi”, sanon vieressä istuvalle ohimennen kaartaessamme kisapaikalle. Parkkeeraan ja vedän hansikkaat käteeni. Auton ulkopuolella, trailerin takana availen luukun ja talutan energisen ponin pois kopistaan.

kkeijutar (VRL-3365, WTR) - Gullig Erina VH-18392
Loistavaa kommunikointia hevosen kanssa.
”Loistavaa”, sanon tympeänä lumisohjossa makaavalle tammalle. ”Se on nyt siistimisen paikka”, jatkan ja houkuttelen ponin nousemaan ylös mutakylvystään. Poni hörähtää, haukottelee makeasti ja laukaisen suustani leikillä: ”Pestäänkö suu saippuallakin? ”. En jää odottamaan vastausta vaan talutan sottapytyn karsinaansa. Ilmestyn karsinaan takaisin mukanani ämpärillinen haaleata vettä ja pesusieni. ”Miten olisi vesisota”, ehdotan ruskealle ponille ja kastan pesusienen veteen sekä puristan ylimääräisen nesteen siitä pois. ”Ja nyt ei mitään muttia”, varoitan tammaa painaessani kevyesti vettä pudottelevan pesusienen sen kaulalle. Vastalauseeksi poni kääntää korvansa luimuun ja huiskaisee häntäänsä. ”Että sillä lailla”, totean ja jatkan puhdistamista. Heitän loimen Riinan selkään, se on tamman kutsumanimi. Riina on nyt valmis: sen karva kiiltää loimen alla ja mustat jouhet lepäävät paikoillaan kammattuina. Varusteiden parissa olin puurtanut eilen, joten niihin ei tarvitsisi enää puuttua. Huokaisen syvään, kaikki tarvittava on tehty, jopa tavaroiden pakkaus oli valmistunut ajoissa. Liian usein on vain käynyt niin, että kun viimeisenä iltana rupeaa tavaroita pakkaamaan, suurin osa unohtuu ottaa mukaan. Tällä kertaa ei tarvinnut pelätä moista! Aamulla matka alkaa ja annan ystäväni tehtäväksi ajaa kisapaikalle. Ajomatkan aikana kertailen mielessäni helpon b:n kuvioita. Tuttujahan ne ovat, mutta kertaushan on opintojen äiti! Ikkunoista katsellessa ulos lumi sokaisee silmät ja tekee mieli painaa kädet silmien eteen. ”Huomenta, joko olet täysin heräillyt?”, kysäisen Riinalta. Aamulla tamma oli ollut hyvin uninen, eikä olisi millään lähtenyt mukaan. Ja jos se olisi itse saanut päättää kohtalostaan, se olisi takuuvarmasti jäänyt karsinaansa nukkumaan. Poni astelee hengitys höyryten trailerista pois ja tarkastelee näkymää: uusia ihmisiä, uusia hevostuttavuuksia ja ennen kaikkia uusia kokemuksia!

kkeijutar (VRL-3365, WTR) - Förtjusande Ida VH-20032
Eläväinen tarina.
”Kinttu ylös!”, komennan mustaruskeata otusta, jonka vasen takajalka on juurtunut kiinni lattiaan. Jalka pysyy paikoillaan, mutta minä en luovuta näin helposti. Hivutan kättäni takajalkaa pitkin ja ”nosta” -ilmaisu karkaa huuliltani. Otus tekee pientä vastarintaa, mutta kokee, että se pääsee helpommalla nostamalla jalkansa. Kehun eläintä ja puhdistan sen kavion. ”Hyvä tyttö, Ida”, kerron eläimelle, jonka nimi paljastuu Idaksi. ”Kiltti tamma”, kertoo vielä hieman enemmän. Rastitan muistilapulta kohdan ”kaviot”. Viimein kaikki tarvittava työ ja valmistelu on tehty. Istahdan satulahuoneen penkille ja suljen silmäni. Pimeässä käyn läpi huomisen aamun askareet aamuruokinnasta aina kisapaikalle saapumisesta lähtien. Pian silmäluomieni läpi ohjautuu valonsäteet. ”Hei vaan! Kuinka täällä ollaan valmiita?”, tulija kysyy avatessaan huoneen oven. Avaan silmäni ja oven raosta sokaisee kirkas valo. Nostan katseeni ylös ja hymy kirpoaa poskilleni. ”No moi!”, huudahdan ja jatkan: ”Kaikki tosiaan alkaa olla valmista..” Lauseeni jää hieman kesken, kun hän kysyy jo: ”Kuinka niin? Tässähän alkaa olla jo viimeiset hetket käsillä”. ”Ei, ei ja ei.”, virnistän. Oven raossa seisovan henkilön silmille ja kasvoille tulee kysyvät piirteet. ”Niin, tosiaan. Enää puuttuu ponin saaminen traileriin”, kerron virnistäen leveämmin. ”Ahaa! Miltei menin jo täydestä, senkin..”
”Hiiop!” kuuluu trailerin takaa. Haukottelen ja käännyn auton reunalle sekä tarkastelen tapahtumaa. Mustaruskea poni tanssahtelee lastaussillan edessä korvat taaksepäin osoitettuina. ”Todellinen pulmahan tästä syntyikin”, totean. ”Aivan”, tammaa pitelevä henkilö sanoo ja pitää pientä johtajuuden tavoittelu – ”leikkiä”. Hän pyörittää riimunnarua kohti tammaa, joka rupeaa kiertämään henkilöä ympäri. Viimein asia menee ponin selkärankaan ja saamme kaksin suljettua trailerin kiinni. Matka alkaa. Kisapaikalle saapuessamme parkkeeraan auton ja kohta astummekin ulos punaisesta kulkuneuvosta. ”Nyt ei varmana joudu komentamaan”, vitsailen ja avaan hevoskuljetusauton luukun. ”Ei varmana”, nainen naurahtaa. Ja sieltähän poni tulikin ulos ilman kehotustakaan.

4. Helppo A:0, avoin kaikille, tarinaluokka

Lotta (VRL-1955, RDLR) - Ma'Donna D
Vaahtokarkin näköinen. :D Hih! IHana ilmaisu.
-Tallityöntekijä-Riia ja minä seisoimme satulahuoneessa, ja kertasimme matkalistaa. "Pakkasitko pintelit?" Kysyin, ja kun vastaus oli myöntävä niin ilmoitin kaiken olevan valmiina. Seuraavana aamuna vain hevonen autoon ja sitten kohti Allu Expressiä! Sanoimme Riian kanssa hyvät yöt hevosille ja lähdimme kotiin jännittämään huomista kisaa. Seuraavana aamuna heräsin aikaisin. Vedin toppahousut kisavaatteiden päälle, koska ulkona oli ainakin sata astetta pakkasta! :S Sain autokyydin tallille jossa Donna odotteli minua höristen. "Hei tyttö, tiedät varmaan että tänään on kisat!" Sanoin Donnalle. Riia saapui vaahtokarkin näköisenä, hänellä oli niin paljon vaatteita päällä :D Harjasimme ja letitimme Donnan pikaisesti ja laitoimme sille topaloimen selkään. talutimme tamman kuljetusautoon ja annoimme paljon porkkanoita. Sitten hyppäsimme autoon ja lähdimme huristellen kisoja kohti. Kisapaikalla vaihdoimme osia, minä hain kisanumeron ja Riia otti Donnan ulos autosta.

Lotta (VRL-1955, RDLR) - PizziCatto GER VH-20568
Miksi hevoset saavat itsensä yhdessä yössä sen näköiseksi, kun niitä ei olisi ikinä harjattu.. Etenkin silloin kun on aikainen lähtö.. Tuttua puuhaa. :)
"Voi ei, Lilli!" Seisoin kisatammani karsinan edessä kauhistellen. Kello oli kuusi aamulla, kisoissa pitäisi olla kymmeneltä ja hevonen seisoi yltä päältä purussa, karvat sojottaen sekaisin. Ärähdin tuuriani ja sottapyttyhevostani mutta hain harjapakin ja rupesin auliisti harjaamaan sitä. Puolen tunnin harjauksen, letityksen ja erilaisten kiillotusaineiden jälkeen olin aivan puhki. Talutin Lillin käytävälle seisomaan jotta se ei pääsisi taas sottaamaan itseään. Lopulta sain trailerin pakattua. Heitin Lillin selkään loimet ja laitoin jalkaan suojat ja sitten talutin sen autoon. samalla toivoin että sijoitus tulisi kotiin, koska oli niin pitkään mennyt... No... :> Eilinen rankka kouluharjoittelu oli tehnyt teränsä niin että Lilli näytti erittäin hienolta pörhistellen kaulaansa. Suljin luukun, hain kisavaatteeni ja sitten hyppäsin autoon. Kisapaikalle oli Riia tullut auttamaan ja sillä aikaa kun satuloin aj siistin Lilliä, Riia haki kisahommelit..

Kiitos osallistumisesta!