ERJ:n tarinakisat 9.2.2007

Luokka 1. 60cm

Problem (VRL-4976, dew) - Kutikuti HIP VH-10199
Mukaansatempaava ja vauhdikas tarina. Ratsastajan tai hevosen ajatukset radan aikana toisi mukavaa pilkettä. Hevosen luonne ja ratsastettavuus kannattaa jollain tavalla tuoda tarinassa esille. Huono lähestyminen kakkosesteelle aiheutti puomin putoamisen. 4 virhepistettä.
Ravasimme radalle. Kertasin nopeasti radan mielessäni, sitten kello soi ja nostin laukan. Ponillani oli korvat hörössä, kun lähestyimme ensimmäistä estettä, pystyestettä. Se loikkasi jättäen esteen yli ja pukitti muutaman riemupukin esteen jälkeen. Oikaisimme viitosesteen ja ensimmäisen esteen välistä, mikä oli vaativa suoritus ratsukollemme. Tulimme kuitenkin toiselle pystyesteelle kohtalaisesti, mutta ponin valtavasta loikasta huolimatta kuulin, kuinka kavio kolahti puomiin. Toivoin, ettei puomi pudonnut, mutten jäänyt sitä murehtimaan. Muutama laukka-askel ja hyppy okserin ylitse. Kaarsimme nelosesteelle ja hyppäsimme sen yli. Kiidimme vitosesteelle, hyppy, maahan ja kuutosesteelle. Juuri ennen kuutosestettä poni horjahti, mutta korjasin tasapainon viime hetkellä. Viimeinen ponnistus, hyppy ja maaliin.

Lynn (VRL-1170, CRI) - El Sal Dartago II VH-08140
Pieniä virheitä radan kulussa. Esimerkiksi en usko, että monikaan ratsastaja nousee ratsunsa selkään vasta juuri ennen radalle siirtymistä, mutta voi olla, että olit taluttamassa hevosta. Missään en ole myöskään kuullut että summeri soi ajanoton loppumisen merkiksi. Hieno ja siisti suoritus. Hevosen luonnetta olisi mukavaa saada tarinaan, vaikka sillä oli hyvin pituutta näinkin.
"Valmistauduin hevoseni Sannin kanssa 60 sentin esterataan. Sanni hermoili hieman kilpailupaikan hälinän takia, mutta sain Sannin rauhoiteltua juuri ennen kuin kuuluttuja kuulutti: ”Seuraava ratsukko Lynn ja El Sal Dartago II, olkaa hyvät ja siirtykää kentälle.” Huokaisten nousin Sannin selkään ja suuntasin kentälle. Lähettäjä antoi lähtömerkin ja me siirryimme laukkaan. Ensimmäinen este oli tavallinen pystyeste. Sanni aloitti hypyn varmasti ja pääsikin esteen yli hyvällä ilmavaralla. En uskaltanut yrittää voittaa aikaa oikaisemalla ristikon edestä vaan kiersin sen takaa ja näin saimme hyvän kulman kakkosesteelle. Sanni ponnisti hieman liian ajoissa, mutta pitkän lentovaiheen ansiosta selvisimme nipinnapin esteen yli, tai ainakaan en kuullut puomin kolahtavan. Keskittymiseni siirtyi seuraavalle esteelle, joka oli okseri. Okserit olivat jossain vaiheessa olleet Sannin mielestä pelottavia, mutta nyt tamma kuitenkin lähestyi estettä varmasti ja minä kehotin lisäämään vauhtia. Hyppy lähti hyvästä kohtaa ja se suuntautui ylöspäin. Kolmas este oli ylitetty. Sanni ei huomannut nelosesteen vieressä olevaa kukkapuskaa ja kavahti tätä. Onneksi sain kuitenkin suunnan ja vauhdin korjattua pystyesteelle tultaessa. Taas yksi hyvä ylitys. Viidennelle esteelle tulevan reitin päätin taas ottaa varmankautta, sillä Sanni ei vielä ollut harjaantunut tiukkoihin kurveihin, kuten vanhemmat kisaratsuni. Kiersin viidennelle esteelle kakkosesteen takaa. Sanni kiihdytti innostuneena esteelle, tamma alkoi lämmetä vasta tässä vaiheessa. Ponnistus jäi viime tippaan, mutta valtava ilmaloikka huolehti, että puomeja ei kolissut. Enää viimeinen vauhdin lisäys ja suunta kohti viimeistä estettä. Sannin korvat painuivat taakse tämän lähtiessä hyppäämään esteelle. Ponnistus oli hyvä, mutta lento ylitti esteen vain muutaman sentin varalla. En kuitenkaan kuullut puomien kolisevan. Summeri soi ajanoton loppumisen merkiksi ja minä hiljensin Sannin vauhtia kiertämällä pienen lenkin esteiden välissä. Taputin Sannia kaulalle, hienosti meni!"

Lynn (VRL-1170, CRI) - Wonder's Orginal VH-06101
Mukava tarina, tässä tuli esille hieman ponin luonnetta. Siisti ja hyvä ratsastus tälläkin radalla. Huono tie kakkosesteelle aiheutti puomin putoamisen, mutta jälkimmäinen kolahdus ristikolla ei pudottanut puomia. 4 virhepistettä
"Seuraavana kilpailuhevosenani oli varmin estehevoseni, Wonder’s Orginal tutummin Örkki. Odotin radalle kutsumista jo Örkin selkää kavunneena. Örkille kisapaikkojen melu ja ihmismäärä oli jo tuttua, joten ori seisoi kiltisti paikoillaan. Se tiesi, mitä kohta tehtäisiin. Kuuluttaja kuulutti meidät radalla ja lähtömerkki annettiin. Örkki aloitti rauhallisen tuntuisen, mutta hyvin matkaa voittavan laukkansa kohti ensimmäistä estettä. Ponnistus tapahtui todella läheltä estettä, mutta se oli Örkille enemmän sääntö kuin poikkeus, joten osasin odottaa sitä. Este ylitettiin hyvällä hypyllä, joka ei kuitenkaan ollut niin korkea, kuin olisin toivonut. Örkin kanssa uskalsin ottaa enemmän riskejä, joten ohitin viitosesteen etupuolelta ja otin todella tiukan kurvin kakkosesteelle. Kurvi oli kuitenkin ehkä hieman liian jyrkkä ja Örkki meinasi menettää tasapainonsa. Ori kuitenkin sai itse korjattua tilanteen ja hyppäsi esteen yli. Este kolahti ikävästi, toivottavasti se ei pudonnut. Okserille tultaessa Örkki oli saanut tasapainonsa kuntoon ja ylitys sujui ongelmitta. Örkki alkoi kiihdyttää vauhtiaan. Kukkapuskat eivät Örkin menoa haitanneet ja pystyeste ylitettiin parhaimmalla ilmavaralla tähän mennessä. Viime kokemuksesta viisastuneena päätin enemmin lisätä vauhtia kuin alkaa kurvimaan seuraavalle esteelle. Kiersin kakkosesteen takaa ja kiihdytin ristikolle. Örkin askeleet eivät osuneet oikein esteelle tultaessa ja orin piti hypätä reilusti ennen estettä. Pitkä ilmalento riitti kuin riittikin ylittämään esteen ja en ollut kuulevinani kolahdusta. Örkki kiihdytti yhä vauhtia viimeiselle esteelle ja ylitti sen todella suurella ilmavaralla. Summeri soi ja kello pysähtyi. Hyvin meni, vaikka suoritus ei täydellinen ollut."

Lynn (VRL-1170, CRI) - Japa-Jaa VH-08203
Ensinnäkin, hevosella on aivan ihana nimi. <3 Hyvin otettu huomioon se, että ratsastaja oppii radasta oleellisia asioita ja parantaa ratsastustaan joka kerralla (Pisteet siitä!). Okserin kolinasta huolimatta puomi kiikkuu edelleen kannattimillaan.
"Viimeisenä ratsuna minulla oli suomenhevostamma Japa-Jaa. Jujun etuna oli se, että nyt tiesin radan jo hyvin ja tiesin, että koukkiminen ei ollut viisasta. Juju odotteli radalle pääsyä korvat hörössä. Kuulutuksen alkaessa nousin Jujun selkään ja suuntasin radalle. Lähtölupa annettiin ja lähdin matkaan. Jujun vahvuus esteillä ei ollut nopeus vaan hyvät lähestymiset joita seurasi onnistunut hyppy. Tietäen Jujun vahvuuden suuntasin hypyn mahdollisimman keskelle estettä. Ensimmäinen este ylitettiin varmoin askelin. Juju jatkoi varsin lyhyttä laukkaan ja kohti kakkosestettä. Kiersin tällä kertaa viitosesteen rauhallisella kaarella ja näin sain esteelle lähestymisen kohdalleen. Rauhallinen hyppy ja varma ylitys. Okseria lähestyttäessä yritin pidentää Jujun laukkaan, mutta askel jäi liian lyhyeksi ja okserin jälkimmäinen puomi kolahti ikävästi, tippuiko se, sitä en jäänyt katsomaan. Neljännelle esteelle kaarsin aidan läheltä ja suuntasin taas suoraan esteelle. Juju ylitti esteen, mutta ponnistus oli jotenkin voimaton. Yritin innostaa Jujua vauhdikkaampaan laukkaan. Örkin huumaavan vauhdin jälkeen Jujun rauhallinen laukkailu tuntui aivan liian hitaalta. Viidennelle esteelle tulin kakkosesteen takaa ja yritin saada Jujua innostumaan enemmän. En tiedä onnistuinko täysin, mutta ainakin este ylitettiin ilman kolinaa. Viimeinen este lähestyi ja Juju hyppäsi rauhalliseen tapaansa sen. Summeri soi ja hiljensin Jujun vauhdin käyntiin. Hyvin tämäkin suoritus meni, vaikka hieman enemmän vauhtia olisin toivonut."

Niinu (VRL-0255, SR) - SLY Läpimurto VH-00702
Lyhyt ja ytimekäs tarina. Ponin luonne tulee loistavasti esille ja selkeä ratsastamisen ha hyppäämisen riemu. Taidatte ponin kanssa sopia loistavasti toisillenne. Tarinassa oli lievää sekavuutta, mutta se paranee kun sitä lukee muutamaan kertaan. Puomin kolahduksesta selvisitte säikähdyksellä, puomi pysyi paikallaan.
Poniori puhisee innoissaan odottaessamme lähtömerkkiä. Minulla on jälleen kerran kova työ pidellä sitä, mutta katsojilta ponin hölmöily vetää suun hymyyn. Vihdoin saamme merkin ja ylitämme lähtölinjan ponin kiihdyttäessä ensimmäiselle esteelle. Lämmittelyssä se oli paljon keskittyneempi, mutta nyt herralla tuntuu olevan tuli hännän alla. Suoritamme pystyn kuitenkin ongelmitta ja sarjalle tulemme hieman rauhallisemmin. Morris hyppää tasapainoisesti, mutta sitten poni päättää hieman puskea oikealle, emmekä saa suoraa linjaa neljännelle esteelle. Teemme hassun tasajalkaloikan ja Morriksen takajalat osuvat puomiin. Koitan keskittyä seuraavaan esteeseen ja teemme tiukemman tien voittaaksemme aikaa. Tällä kertaa lähestyminen menee nappiin ja Morris pukittaa vauhdissa lähestyessämme viimeistä estettä. Poni ponnistaa jo kaukaa ja tuntuu, kuin se venyisi purukumin lailla esteen päällä, mutta suoriudumme kunnialla yli ja viiletämme maaliin. Minuakin hieman naurattaa, kun ori viskoo päätään ja kiljuu vuoroaan odottaville tammoille. Vaikka Morriksessa onkin hieman villiponin vikaa, sen kanssa on aina yhtä hauskaa kilpailla.

Kiitos osallistumisesta!